Minun CrossFit -harrastukseni alkoi huolellisella kahdentoista kuukauden henkisellä valmistautumisella lajin aloittamiseksi. No, todellisuudessa sen verran näemmä vaatii valmistella yrittäjän ja perheen isän vapaa-ajan aikataulut, jotta uusi harrastus saadaan sovitettua arkirytmiin (näin jälkikäteen on kuitenkin todettava, että kunpa siltikin olisin aiemmin aloittanut). Motivaatio tämän uuden lajin aloittamiselle nousi tarpeesta saada aikido-harrastukseni rinnalle jotain lajia tukevaa, mielellään koordinaatiota, nopeutta ja voimaa kehittävää harjoittelua. Budo-lajit itsessään ovat monipuolisia liikuntamuotoja, mutta kuten monet muutkin tekniikkapainotteiset lajit, hyötyy niiden harjoittelija määrätietoisesta tukevasta fysiikkaharjoittelusta.
On-ramp käynnistyi vuoden 2015 ensimmäisellä viikolla ja vaikka CrossFit treenien hyödyllisyys päälajini harjoittelemiselle oli mielessäni perusteellisesti pohdiskeltu, yllätti lajin anti. Pääasiallisesti odotin saavani suorituskykyä, mutta merkittävintä olikin oman kehoni ymmärtäminen. Havahduin kehoni rajoitteisiin, joita olin aiemmin oppinut kiertämään ja välttelemään. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että olkapäiden ja ranteiden liikkuvuuteni oli niin kaukana siitä mitä keskimäärin ihmisillä on. Olin jotenkin ajatellut, että ehkä pientä jäykkyyttä, mutta lämpimänä toimisivat jokseenkin normaalisti. Ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän tästä tule mitään, mutta valmentajan huomatessa epätoivoisen ilmeeni minulle vakuutettiin, että ”kyse ei ole siitä saatko kehosi liikkuvaksi vaan siitä milloin se tapahtuu”. Ja eipä siinä, hyvässä ohjauksessa, kerta toisensa jälkeen on nivelteni liikkuvuus sekä kyky hallita vartalon asentoja ottanut pieniä, mutta jatkuvia edistysaskeleita. CrossFit lajin harjoittelussa tähdätään nimenomaan puhtaisiin liikeratoihin ja suorituksiin ja erityisesti siten, että valmentajat ohjaavat harjoittelijaa yksilöllisesti omien kykyjen rajoissa kehittymään ja työstämään juuri niitä vaikeita kohtia.
Ja tottahan mainittujen hyötypuolien lisäksi CrossFit harrastus on myös hauskaa. Salilla on hyvä ilmapiiri: jokainen treenaa tosissaan, mutta sopivan rennolla asenteella. Kaikkia kannustetaan ja oman sekä treenikaverien kehittymistä on helppo seurata, sillä lajissa on mukavan selkeät mittarit eri suoritusten arvioimiselle. Jokainen voi periaatteessa tehdä treenin juuri sillä temmolla kuin haluaa/jaksaa/viitsii, mutta tunnin lopuksi ilahduttavan moni kiskoo happea kaksin käsin 🙂
