Valmentajat

Henna Hiisijärvi
Painonnoston ohjaajakoulutus 2 (Helsinki, Finland 2017)
CrossFit Level-2 Trainer (Tampere, Finland 2017)
Painonnoston ohjaajakoulutus 1 (Rovaniemi, Finland 2016)
CrossFit Kids Trainer (Milano, Italy 2016)
Personal Trainer (Helsinki, Finland 2013)
CrossFit Level-1 Trainer (Copenhagen, Denmark 2012)
CrossFit Mobility Trainer (Tampere, Finland 2013)
IKSA Kettlebell instuctor Level-2 (Tampere, Finland 2010)
Koulutettu hieroja (Tampere, Finland 2005)

Crossfit-Siilinjärvi-1200px-39-2Henna

Liikunta on ollut osa elämääni melkeinpä aina, laji vain on vaihtunut elämäntilanteiden muuttuessa. Kilpaurheilun puolelle en missään lajissa kuitenkaan päätynyt, vaan liikunta tarkoituksena on ollut olla mukava tapa viettää aikaa. Kokeiltuna on mm. taido, uinti, lenkkeily, kuntosali, ryhmäliikuntatunnit sekä maastopyöräily. Nykyään liikunta on minulle paitsi elämäntapa, myös ammatti.

CrossFit lajiin minut tutustutti mieheni suunnilleen vuonna 2008. Tuolloin pienen lapsen äitinä hölkkälenkit olivat pääasiallinen liikuntamuoto. Kylläpä tuumin miehen sairastuneen pahimman luokan aivokuumeeseen kun piti kesken juoksulenkin heittäytyä mättäälle punnertamaan ja roikkua leuanvetotangossa (leuanvetoja ei todellakaan tapahtunut vielä tuolloin). Pitkällisen sulattelun jälkeen perheen yhteiset treenisessiot alkoivat näyttää enemmän CrossFit tyylisiltä ja mukaan astuivat kahvakuulat. Yhden kuulapään kasvatus pisti harjoittelun kuitenkin osaltani jäihin taas reiluksi vuodeksi.

2012 Kuopioon avattiin CrossFit sali ja sinnepä hurahdettiin ensimmäiselle On-ramp –alkeiskurssille ja olevinaan suoraan valmentajan apulaisen virkaan. Laji vei sydämen heti ja kun puitteet olivat kunnossa, alkoi oma kunto nousta kohinalla. Sieltäpä ne ensimmäiset leuanvedotkin saatiin aikaiseksi, sitkeän harjoittelun tuloksena! CrossFit valmentajan kurssin kävin jo kesällä 2012.

2013 syksyllä olikin sitten aika ponnistaa pystyyn CrossFit Siilinjärvi! Yhdessä kahden rikostoverin löytyivät tilat ja järjestyivät asiat. Lokakuussa starttasivat ensimmäiset alkeiskurssit ja tunnelma oli mieletön! Huumaa pikkuboksilla kesti kaksi vuotta ja sitten olivatkin kävijämäärät sen verran suuret että muutto isompiin tiloihin oli vihdoin aiheellinen. Juuri täydelliset tilat löytyivät INNOCUM –yrityskeskuksesta ja elokuusta 2015 lähtien olemme herättäneet ihmetystä treeneillämme vanhan, toimintansa lopettaneen mielisairaalan ruokalatilassa. Mikäpä olisikaan parempi paikka meille hulluille?

Matkan varrella olen kerennyt myös kouluttautumaan liikunnan alalla. Kaikki lähti hierojan koulutuksesta ja muutaman mutkan kautta olen tällä hetkellä suorittamassa liikuntalääketieteen viimeisen vuoden opintoja ja tavoitteena on terveystieteiden maisterin paperit ensi vuoden aikana!

Tarkoituksenani on pystyä auttamaan mahdollisimman moni ihminen liikunnan pariin ja löytämään se itsestään huolehtimisen tuoma hyvä olo. Toisilla ihmisillä tämä tarkoittaa mukavaa treenaamista hyvien tyyppien kanssa, toisilla taas tavoitehakuisempaa ja kilpailuhenkisempää harjoittelua. Oli tavoitteet millaiset tahansa, haluan tukea niihin pääsemistä oman ammattitaitoni avulla.

-Henna-

Antero Hiisijärvi
CrossFit Level-1 Trainer (Tampere, Finland 2013)
Crossfit-Siilinjärvi-1200px-4

Hei! Saisinko puhua hetken kanssanne CrossFitistä.

Aloitin liikunnallisen elämäntapani 5-vuotiaana. Kovasti harjoiteltiin pyörällä keulimista, rakennettiin majoja puuhun ja välillä pelattiin pallopelejäkin kavereiden kanssa.
Tätä kesti valitettavasti vain n. 13-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen harrastukset pyörivät lähinnä biljardin, mopoilun, tupakoinnin ja myöhemmin kaljoittelun ympärillä. Armeijassa tuli onneksi huomattua, että kunto kasvaa kuntoilemalla, ja armeijan jälkeen hyvälle ystävälle kasvanut six pack houkutteli aloittamaan salitreenin (tunnetaan myös nimellä junttipuntti). Kovasti treenattiin penkkiä, hauista ja välillä jalkojakin, jos ei ollut hyvä rantakeli. Ja vähitellen painopiste siirtyi lihasten kasvattamisesta voimien kasvattamiseen.
Perus salitreeni ei ollut missään nimessä hukattua aikaa; vaikka tavoitteet lähinnä liittyivät siihen, miltä peilikuva näyttää ilman vaatteita, samalla tuli opiskeltua kehon mekaniikkaa, lihaksen anatomiaa, ravitsemusta ja muuta treenaamiseen liittyvää. Valitettavasti Pakkotoistolla (nettifoorumi) silloisen yleisen konsensuksen mukaan ei tullut juuri tehtyä aerobista, koska se ”haittaa kehitystä”. Pahin virhe ikinä.
Noin kuuden vuoden jälkeen tuli lopulta lisättyä aerobistakin ohjelmaan, ja varovasti aloin tutkailla CrossFit-sivustoa. Harkittuani pari vuotta asiaa ja aerobisesta harjoittelusta saamani rohkaisun ansiosta päädyin lopulta kokeilemaan CrossFit-tyylistä harjoitetta. Ensimmäinen treeni oli 100 burpeeta aikaa vastaan. Aikaa meni muistaakseni 24 minuuttia, ja luulin kuolevani. Jostain syystä kuitenkin mielenkiinto oli herännyt. Päätin, että joskus vielä alan harrastaa kyseistä lajia.
Vielä puoli vuotta mietittyäni ja saatuani opintoni päätökseen, päätin, että on aika aloittaa CrossFit. 10 kierrosta, 10 punnerrusta, 10 leukaa. Ei näyttänyt pahalta paperilla, mutta käytännössä ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulisi. Vaimo katsoi vieressä, piti minua melko yksinkertaisena kun teen sellaista älyttömyyttä, mutta piti asian onneksi omana tietonaan. Nyttemmin hänkin on nähnyt valon, ja omistaa yhden Suomen parhaista saleista.
Sen jälkeen harjoittelu olikin melkoisen luovaa, koska lähin Kuopiosta löytyvä CF-salin vastine oli Kotkankallion väestönsuoja. Treenejä tehtiin myös ulkosalla esim. koulujen kentillä, koska niistä löytyi yleensä vierestä leuanvetotangot. Rajalan väestönsuojassa tuli tehtyä tankojumpat. Erityisen motivoivaa oli, kun joka kerta treenin jälkeen joku voimanostaja tuli kertomaan, että ”tuollaisessa riehumisessa ei ole mitään järkeä” tai että ”voihan tuosta olla hyötyä jollekin kamppailijalle”.
Lopulta vuonna 2012 Huttusen Ville avasi Kuopioon CrossFit-salin, ja taivas aukesi. Treenitila, joka oli tarkoitettu nimenomaan CrossFit-harjoitteluun, ja muita kaheleita yllyttämässä sen sijaan, että tarvitsisi nolostella omia ”hullunjumppiaan”. Aikani jahkailtuani kävin CrossFit-ohjaajakurssin, ja valmentelin silloin tällöin. Kisoissakin tuli käytyä, mutta valitettavasti teini-iän harrastukset eivät olleet optimaalisia rakentamaan vaadittavaa hapenottokykyä, joten kisahaaveet olen toistaiseksi haudannut. Ehkä sitten ikämiehenä.
Kun parempi puolisko alkoi puhua salin avaamisesta Siilinjärvelle, kesti ehkä noin 8 minuuttia harkita, ennenkuin ilmaisin tukeni hänen hankkeelleen. Nyt minut tavoittaa valmentamasta yleensä maanantaiaamuisin ja perjantai-iltaisin, koska jonkun meidän perheessä on tehtävä myös oikeita töitä. CrossFit-harjoittelusta on tullut elämäntapa, jonka positiivisia vaikutuksia on vaikeaa edes alkaa listata. Siksi suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Pahin mitä voi tapahtua, on se että jää lajiin koukkuun, kunto kasvaa ja terveys paranee. Ei huono.

-Antero-

Niko Ryynänen
Painonnoston ohjaajakoulutus 2 (Helsinki, Finland 2017)
Painonnoston ohjaajakoulutus 1 (Rovaniemi, Finland 2016)
CrossFit Level-1 Trainer (Stockholm, Sweden 2015)
Crossfit-Siilinjärvi-1200px-233

Minun tieni CrossFitin pariin on varmaan aika tyypillinen reilu 30v harrastajalle. Harrastin lapsena ja nuorena useampia urheilulajeja mm. jalkapalloa, jääkiekkoa ja skeittausta. Skeittausta harrastin ehkä 7 vuotta. Nuoruusajan harrastukset piti jättää lukuisten loukkantumisten vuoksi. Leikattu nilkka, selkää särki ja polvia kolotti :).

Sairastelun kruunasi armeijassa naksahtanut selkä. Selkäkipuilua oli noin 15-vuotta, jonka aikana piti opiskella uusi ammatti ja käydä läpi kolme selkäleikkausta. Kun viimeisen leikkauksen jälkeen huomasin, että hitsi tästähän sitä vielä ehkä päästään liikkumaan. Aloitin varovasti ensin uinnilla, jonka jälkeen siirryin juoksuun ja talvisin hiihtelin. Olen kuitenkin aina ollut jotenkin vinksahtanut, kun ns. normaali liikunta ei ole tuonut haluttua adrenaliini rushia suorituksen jälkeen. Nuorena sain sen skeittauksesta, mutta näin vanhalla iällä sitä ei enää skeittausta viitsinyt aloittaa. Piti siis löytää jokin laji, josta sai samat fiilikset.

Siirryin ensimmäistä kertaa elämässä kuntosaliharrastamisen pariin muutama vuosi sitten. Saliharjoittelu tuntui ihan mukavalle, mutta siinäkään en haluttua fiilistä saanut, vaikka treenien jälkeen aina mahtava olo olikin, jotain silti puuttui.

Netin kautta löysin CrossFitin ja jäin koukkuun jo youtube-videoihin. Laji näytti juuri sellaiselta, mitä olin etsinyt. Harjoitukset näyttivät monipuolisilta, koviltakin ja treenaajat antoivat kaikkensa treenien aikana ja olivat aivan puhki harjoituksien jälkeen.

Kun Siilinjärvelle avattiin CrossFit-sali, niin olin innoissani, ilmoittuduin ensimmäiselle OnRamp-kurssille ja sillä tiellä olen edelleen. Minulle tärkeintä CrossFitissä on tunne treenien jälkeen, kun olen taas voittanut itseni. Treenien jälkeinen tunne on aivan huikea. On mahtava jutella treenikaverien kanssa treenien jälkeen, ja käydä päivän harjoitusta läpi. Kaikilla on sama voittajafiilis. Olen siis Crossfit Siilinjärven kasvatti, ja ylpeä siitä 😉

Valmentamisen aloitin puolivahingossa tuuraamaalla sairaana olevaa valmentajaa reilun vuoden harrastamisen jälkeen. Ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti etenemään. Valmentaminen tuo harrastukseen monia uusia puolia, joita en osannut edes kuvitella ennen valmennushommia.

Valmentamisesestakin saa huikeita tuntemuksia ja on mahtava iloita kanssatreenajien itsensä ylittäsestä, onnistumisista ja joskus niistä PR:stäkin.

-Niko-

Niina Laitinen
CrossFit Level-1 Trainer (Tampere, Finland 2016)
CrossFit Kids Trainer (Milano, Italy 2016)

Niina

Lapsena liikuin, nuorena liikuin, aikuisena en.

Minun tieni CrossFitin pariin on varmaankin monelle tuttu. Lasten ollessa pieniä oma hyvinvointi jäi helposti taka-alalle. Kolmenkympin kriisin iskiessä päätin etsiä itselleni uuden urheiluharrastuksen.

Tietämättä oikeastaan mitään lajista, tein lokakuussa 2013 spontaanin päätöksen ja hyppäsin CrossFit Siilinjärven On Rampille mukaan. Ja CrossFit otti kopin, sille tielle jäin.

CrossFit on kaikkea. Voimaa, nopeutta, ketteryyttä, liikkuvuutta, taitoa, tekniikkaa ja kestävyyttä.
Kivunsietokykyä. Itsensä ylittämistä. Muiden kannustamista.

Monipuolisen ohjelmoinnin myötä omat vahvuudet kehittyvät ja heikkoudet muuttuvat pikkuhiljaa vahvuuksiksi. Minulle tämä on myös terapiaa. Muut murheet unohtuvat hikoillessa ja sali on täynnä treenikavereita ja uusia ystäviä. Ilmapiiri on mahtava ja uudet kanssaurheilijat otetaan innolla mukaan. Kaikkia kannustetaan samalla lailla, ketään ei arvostella. Jokainen saa tehdä omalla tasollaan, mikä se sitten onkaan.

On ollut huikeaa huomata, mitä kaikkea laji on minulle tuonut. Niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Se tunne, kun tekee jotain mitä ei olisi itse uskonut koskaan tekevänsä, on liki sanoinkuvaamaton. Oli se sitten uusi PR, jonkin tekniikan tai taidon oppiminen, parempi aika benchmark-treenissä tai vaikka liikkuvuuden kehittyminen. Sali on paikka, jonne on aina hyvä tulla.

Kun vuoden 2016 alussa minua pyydettiin valmennustiimiin mukaan, ylisosiaalisena ihmisenä suostuin samantien. Tuntui luonnolliselta jatkumolta aloittaa muiden ohjaaminen omien treenien lisäksi. CrossFit Level 1 Trainer –koulutuksen jälkeen pyörin ensin aikani apuvalmentajana, ja hieman oppeja kerättyäni siirryin ohjaamaan itseksenikin.

Valmentaminen on hauskaa, haastavaa ja palkitsevaa. On mahtavaa olla mukana, kun urheilija oppii jonkin uuden taidon, kehittyy tekniikassaan, rikkoo ennätyksensä tai ylittää itsensä. Ja on mahtavaa olla mukana ihan vaan sellaisinakin päivinä, kun mikään ei kulje. Silloin vähän murjotetaan, purnataan ja treenataan asiat taas kulkemaan.

Väsynyt, onnellinen, tyytyväinen hymy urheilijan kasvoilla treenin jälkeen on se suurin kiitos. Se, mihin tähdätään. Se, mitä CrossFit on.

-Niina-

Jani Riekkinen
CrossFit Level-1 Trainer (Helsinki, Finland 2017)
Jani R
Lapsuudessa tuli harrastettu kaikenlaista liikuntaa hiihdosta pipolätkään ja yleisurheilusta potkupalloon. Nuoruudessa muutama vuosi vierähti karatenkin parissa. Aikuisiälla säännöllinen liikunta jäi sitten vähemmälle, kunnes 30 ikävuoden jälkeen huomasin paikkojen alkavan jumittua ja kipujakin alkoi olla. Löysin tieni lääkärin kautta kuntosalille, missä tulikin käytyä aluksi säännöllisesti, kun huomasi että kivut hävisivät. Kun kipuja ei ollut, eikä ohjelmoinnissa tavoitteita, muuttui salilla käynnitkin epäsäännölliseksi.
2013 palasin karaten ja ”kuntokaraten” pariin, missä treenattiin myös kahvakuulalla. Kävin karaten ohella kuntosalilla ja samalla arasti oven raosta vilkuilin mitä ihmettä tuolla CrossFit salilla touhutaan. Netistä asiaa tutkiskelin ja mietin, että tuo voisi olla kivaa. Aikani (n. vuosi) miettittyäni uskaltauduin tutustumistunnille helmikuussa 2015. Samalla kertaa ilmoittauduin seuraavan viikonlopun foundations-kurssille, jonne myös vaimoni innostui mukaan. Ennakkoluuloni lajin hurjasta vaativuudesta alkoivat kadota, eihän minun tarvinnutkaan osata esim. kävellä käsilläni. Huomasin jo muutaman harjoituskerran jälkeen puuskuttaessani ja vuodattaessani hikipisaroita salin lattialle, että tämä on minun juttuni. Laji on juuri niin vaativa kuin itse haluat! Liikkeet voidaan skaalata taidon ja kunnon mukaan, muuttamalla liikettä ja toistomääriä, niin että saadaan jokaiselle treenaajalle sama harjoitusvaste, riippumatta siitä oletko kilpaurheilija vai kuntoilija.
Löydettyäni jälleen yli nelikymppisenä liikunnan ilon ja sen mahtavan tunteen treenin jälkeen, kun on antanut kaikkensa, halusin siirtyä myös ohjaamaan tunteja ja levittämään tätä iloa myös muille. Ohjaamisessa parasta on jaettu ilo treenaajan kanssa, kun pystyy antamaan neuvon treenaajalle parempaan suoritukseen, olipa se sitten pr painonnostossa tai muutama toisto enemmän treenissä. Käytyäni tammikuussa 2017 CF Level 1 -koulutuksen, on ensiaskeleet valmentamiseen otettu. Tästä on hyvä jatkaa itsensä kehittämistä niin kuntoilijana kuin ohjaajanakin. Tavoitteeni onkin olla mukava valkku eli vakava…sti otettava ohjaaja :-)

-Jani-