Anna-Leena V

Crossfit-Siilinjärvi-1200px-190

Ehkä se klassinen tarina; lapset, perhe-elämä, työ, opiskelu ja ei aikaa. Sitä paitsi mihin kutakuinkin terve ihminen tarvitsee sen suuremmin liikuntaa..? Jonkin aikaa kiinnostanut juoksuharrastuskin jäi. Kunnes jossain vaiheessa oli huomattava, että kyllä ihminen tarvitsee liikuntaa, varsinkin jos työ on kovin staattista istumatyötä. CrossFit-lajiin olin törmännyt netissä ja alun perin minua kiinnosti siinä se ”voimistelupuoli”, siellä kuulemma tehtiin renkailla jotain, käveltiin käsillä ja oli leuanvetoa, naruhyppelyä ym.

Alkeiskurssilla, kun minulle selvisi että lajissa on muutakin kuin se ”voimistelupuoli”, minua lähinnä nauratti (kyllä myös pelotti) ajatus minä+painonnostotanko+painot. Tai minä ja ”ryhmäliikuntatunti”. Minulla ei ollut minkäänlaista taustaa eikä kokemusta moiseen touhuun. Sitten tuli se ensimmäinen treenikerta kun tiesin ylittäneeni itseni. Ei se ollut mitään kummoista, mutta se oli enemmän kuin olin etukäteen arvellut pystyväni. Tiesin että olin sillä treenikerralla tehnyt enemmän ja paremmin kuin aiemmin. Sillä tunteella hymyiltiin pitkään :)

Sillä tunteella mennään vieläkin. Mitä minulle tapahtui?
Salilla on äärimmäisen hyvät ohjaajat. Kaikki liikkeet opetellaan alusta lähtien, kunnolla. Ne opetetaan kädestä pitäen, kunnolla. Niitä kerrataan, kunnolla. Koska aina voi parantaa. Jossain vaiheessa lakkasi pelottamasta se painonnostotanko. Tai kahvakuula. Päivän treenit tekevät kaikki tunneille osallistuvat, jokainen oman osaamisen ja voimiensa mukaan, mutta perusidealtaan samanlaisena. Ja yhtä samanlaiselta se meistä kaikista taitaa tuntuakin; tehokkaalta ja hyvältä ja pahalta ja kaikkea siltä väliltä. Se ”ryhmäliikuntakin” lakkasi pelottamasta, samanlaisia väsyneitä mutta onnellisia jumppaajia ollaan kaikki tunnin päätteeksi!

On oikeastaan yksinkertaista miksi salille palaa aina uudestaan. Kehitys on yksi syy. Minä osaan enemmän, jaksan enemmän, pystyn enempään. Jo pelkästään se on koukuttavaa. Minä en kävisi salilla ilman hyviä ohjaajia, minä tarvitsen ohjausta ja kannustusta. Kanssatreenaajista on ajan myötä tullut ystäviä, joita tekee mieli tsempata ja jotka jaksavat tsempata minua. Minä teen enemmän kun joku kannustaa vieressä. Monipuolisuus on yksi asia, joka jaksaa myös innostaa. Välillä saa roikkua marakattina niillä voimistelurenkailla, opetella sitä käsilläseisontaa, hyppiä laatikon päälle, ja välillä liikutella niitä painoja. Sitten tulee hiki, lopuksi tulee aina hiki!